Kirjeitä Orvokilta

Orvokki ja hänen ystävänsä pitävät kirjeenvaihtokirjallisuudesta ja päättivät aloittaa kirjeenvaihdon. He ovat 50+ ikäisiä ja kirjoittavat elämässä tapahtuvista asioista ja joskus syvällisistä ajatuksista. Orvokin kirjeet ovat tässä blogissa lievästi editoituna. Kirjeet ovat alunperin pääosin käsin kirjoitettuja, usein postin perille kuljettamia. Joskus tilanteen salliessa kirje on toimitettu suoraa käteen ja harvemmin on käytetty sähköpostia.

15.6.2025

Tässä tulee eka kirje, melkein kuten sovittiin, minun uusi kirjeystäväni. Aika vaikeaa tämä kirjoittaminen ainakin näin aluksi. Mutta ehkä tästä vielä hyvä tulee, vaikka sanat ja asiatkin ovat hukassa. Mitään kaunokirjallisuuttahan tämän ei ole tarkoitus olla, vaan yhteydenpitoa ja ajatuksia. Lupasit heitellä aiheita pohtimiselle ja kirjeille arkiasioiden lisäksi. Niitä odottelen, vaikka juuri nyt tuntuukin olevan menossa paljon ja kaikkea, hyviä ja vaikeita asioita. Ehkä juuri siksi niitä on hyvä saada päästä pois ja kirjoittaminen voi olla helpompaa kuin puhuminen. Vaikka ei sekään vaikeata ole, ainakaan sulle. 🙂 Onpa hassua kirjoittaa hymiöitä käsin. Tai siis emojeita, mutta vanhana on sellaista. Hassuakin joskus siis.

Mitä just nyt kuuluu? Ihan kelvollista. Leikkauksesta toipuminen on mennyt hyvin. Liikeradat on kutakuinkin normaalit eikä jatkuvia kipuja. Hermosärkyä käsivarressa ja äärimmäistä tuntoherkkyyttä, mutta toivon että ovat väliaikaisia vaivoja kuten myös tunnottomuus arpien ympäristössä. Tulevaisuudessa selviää jatkohoitojen laatu ja määrä. Kaikkien mutkien jälkeen oon nyt takaisin omassa kotona. Viimeksi kun nähtiin koko show oli vasta alkumetreillä ja siitä tuntuu olevan aikaa, vaikka ei montaakaan viikkoa. Kerroinko jo että oli kiva nähdä? No, kerron vielä. Etenkin sillä, että J tuli seuralaisineen samaan pöytään, olen rehvastellut kaikille jotka ikinä ovat lähelle osuneet. Olen melkein julkkiksen kaveri, hihi. (Vai olisko parempi piirtää se hym.. emoji?) Tuut huomaamaan, että rakastan sulkumerkkejä.

Kello on jo myöhä ja luen vielä pari sivua kirjaa (Suomalainen maku: kulttuuripääoma, koulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen). Mielenkiintoinen kirja paikkapaikoin kahlattavaksi. Ei kuitenkaan suuria yllätyksiä. Stereotypiat saavat vahvistusta, korkeammin koulutetut ja varakkaammat pitävät useimmin ”korkeakulttuurista” ja juntteihin uppoaa iskelmä ja abstrakti taide ei vois vähempää kiinnostaa. Siinä raskaasti typistettynä.

Unimattia odotellessa. Eikö tässä ole jo tarpeeksi ekaksi kirjeeksi vuosikymmeniin?

Hyvää yötä

Posted in

Jätä kommentti