10:45 parveke
Moi
Kylläpä aika menee nopeasti. On ollut Joensuuta (kiva reissu) ja vietin muutaman päivän myös isän ja äidin luona (kaikki osapuilleen normaalisti) ja kaikkea. Joensuusta sen verran, että nyt uskon ettei siellä ole aina helle ja auringonpaiste. Perjantaina pukeuduin villapaitaan ja sadetakkiin ja molemmat olivat tarpeen. Lauantaina ja sunnuntainakin oli pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet päällä. Uimapukua ei käytetty. Ilovaarin bändit olivat hyviä ja vielä parempia tällaiselle kasari-teinille. Ainakin ne mitä näin. Erityisesti mieleen jäivät Liisa Akimoff, Clifters (loistorumpali) ja Royal repuplic jonka Tampereen keikalle on jo lippu ostettuna. En ollut ennen kuullutkaan näistä hauskoista ruotsalaisista. Niin ja tietysti Ismo Alanko oli Ismo Alanko. Kaikenkaikkiaan oikein kivaa koko vkl. Joskus taas uudestaan.
Lähetit nipun erittäin visaisia kysymyksiä joista voisi kirjoitella ja filosofoida. Mistä lienet nuo kaivanutkaan. Multa ei filosofointi taida sujua mutta..
Eka kysymys on kuka se on joka pääsi karkuun?
Tässä kohtaa alkaa tuntua, että se on elämä. Mutta en ole ihan niin pessimistinen. Monet haaveet, suunnitelmat jne myös. Se klassinen nuoruuskin. Mutta kysymyssana oli kuka, eli joku henkilö. Varmasti moniakin joita olisi halunnut pitää elämässsä tai päästää lähemäksi. Sinä kenties. Mutta kyllä se olin minä. Lähdin aikanaan silloin ahdistaneesta ympäristöstä vastustuksesta huolimatta. Pärjäsinkin ja olen mielestäni ihan onnistunutkin joissain asioissa ainakin osittain ja vielä. Pyrkinyt poispäin tietyistä käytösmalleista ja ikävistä ajatuskuluista. Hetkittäin olen onnistunut pyrkimyksissä, välillä tulee takapakkia. Tähän liittyy vahvasti viime talvena katsomani Lilja Ingolfsdottirin elokuva Rakas. Sieltä löytyi paljon niin kovin tuttua. Vaikuttavin elokuva pitkään aikaan. Suosittelen.
Ehkä palataan joskus vanhempi-lapsi -suhteisiin mutta nyt näkemiin tai ainakin seuraavaan kirjeeseen. Vaikka toivon kyllä sitä näkemistäkin vähän useammin.
Orvokki
Kirjeitä Orvokilta 
Jätä kommentti