Kirjeitä Orvokilta

Moi

Onneksi ei sovittu, että kirjoitetaan vuorotellen tai muita muotoseikkoja.

Tänään olen ollut täysin saamaton. Olen keittänyt 4 suurta perunaa, syönyt niistä kaksi ja vähän muutakin. Olen myös lukenut internettiä ja Pedro -kirjaa. Kirjaa on kovasti kehuttu mun kuplassani. Minusta se on ok muistelmateos, mutta ei eroa juurikaan muista. Pedron elämä ja teot olivat toki hillittömät. En ole kovin paljon musiikkiinsa perehtynyt mutta jostain ksyystä olen pitänyt hänestä lapsesta asti, kun olen tv:ssä nähnyt tai radiossa kuullut. Ehkä olen aistinut hänessä jonkun hienon ihmisen auran. Toinen saman tapainen tyyppi minulle on lapsuuden tv:stä jäänyt, jonka nimenkin luin tai kuulin jostakin vasta aikuisena samoin kuin urastaan, on Peter Lerche. En muista minkä laitteen välityksellä ja koska olen häneen ensi kerran törmännyt mutta ainakin muistan kun hän säesti Loiria. Loiri taas ei ole onnistunut läpäisemään sydämeni sisintä panssaria, vaikka on hänelläkin ollut hetkensä.

Siitä päästään sun kysymysnipun II kysymykseen, eli mitä mulle tulee mieleen sanasta menestys. Minusta se on sitä, että on saanut tehdä ehkä jopa elääkseen itselleen tärkeitä asioita ja ehkä jopa ollut tekemisissään hyvä ja siten saanut arvostusta myös ulkopuolisilta, mikä ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Omat tuntemukset ratkaisevat. Raha ei kuulu minusta menestyksen mittareihin.

Sun näkökulma tuohon edelliseen kysymykseen karkuun päässeestä on musta osuva monella tavalla. Lapset todella pääsevät karkuun ja niinhän niiden pitääkin päästä. Olisi ihanaa jos olisi vielä se 5 vuotias juttuineen ja puuhineen, mutta toisaalta en taitaisi kokopäiväisesti pikkulapsiaikaa enää jaksaa. Tämä oma vapauskin on ihanaa. Ja on ihanaa sekin, että nyt on tuollainen varsin fiksu (ainakin äidin silmissä) kohta kolmekymppinen. Sellaisesta on paljon apua ja hyötyä 🙂

Nyt jatkan viilentyneen illan viettoa ja kerron seuraavalla kerralla mitä huomisessa lääkärissä tapahtui. Kuumuus alkaisi jo riittää.

Orvokki