Kirjeitä Orvokilta

Orvokki ja hänen ystävänsä pitävät kirjeenvaihtokirjallisuudesta ja päättivät aloittaa kirjeenvaihdon. He ovat 50+ ikäisiä ja kirjoittavat elämässä tapahtuvista asioista ja joskus syvällisistä ajatuksista. Orvokin kirjeet ovat tässä blogissa lievästi editoituna. Kirjeet ovat alunperin pääosin käsin kirjoitettuja, usein postin perille kuljettamia. Joskus tilanteen salliessa kirje on toimitettu suoraa käteen ja harvemmin on käytetty sähköpostia.

6.8.2025

Sohvalla

16.33

Moi

Pistän raportin alulle nyt, kun on hetki joutilasta aikaa ja jatkan ehkä myöhemmin.

Tänään olen ollut ahkera ja aloitin lykättyjen puuhien tekoa. Pesin makkarin ikkunan ja lattian ja siirsin sängyn ja samalla kaiken muunkin paikka a. En oikein osaa päättää mitä teen puskalle joka vie sieltä liikaa tilaa mutta on kuitenkin kiva näköeste ikkunan edessä. Myydäkö vai pitääkö kunnes kuolee liian ahtaaseen purkkiin jota en aio enää vaihtaa suurempaan. Pölyinenkin raukka on kun ei enää mahdu suihkuun.

Kyselit lukemisistani. Kyllä, luen edelleen koko ajan kuten olen aina tehnyt ja kuten sinäkin tietääkseni. Tällä kertaa on kesken Marjo Leinosen Päin punaisia. Luen elämäkertoja, muistelmia, romaaneja, tietokirjoja, runojakin ja joskus jopa selfhelpiä jen. Hyvin vähän dekkareita, mutta joskus kuitenkin ja joskus harvoin scifiä ja fantasiaa. Niiden suhteen olen hyvin ronkeli. Avaruusseikkailut eivät kelpaa ollenkaan. Eikä liika synkkyys. Tässä olemme hyvin erilaiset. Johanna Sinisalon ennne päivänlaskua ei voi luin joskus aikoinaan ja muistan että pidin siitä ja se on jäänyt mieleen. Kirjan tarinaa en enää juurikaan muista. Pitäisi lukea uudestaan. Kuten myös Orwellin 1984 jonka luin jokus hyvin nuorena ja pidin siitäkin. En usko että ymmärisn kaikkea tai ainakaan samalla tavalla kuin ymmärtäisin nyt. Jotenkin ei vain tunnu sille että olisi aikaa lukea samoja kirjoja uudelleen kun lukemattomiakin kiinnostavia on niin paljon.

17:47

No niin, kävin suihkussa ja pian lähden saamaan päivittäisen annokseni. Sitä ennen ehdin hetken miettimään listan kysymystä kenen haluaisin vielä olevan lähelläni. Tämä on taas vaikea. En ole menettänyt vielä kovin läheisiä ihmisiä kuten perheenjäsenet. Isovanhemmat eivät ksokaan tulleet sillä tavalla kovin läheisiksi että enää kaipaisin. Toisen mummun hoivissa vietin hyvin paljon aikaa, mutta hän pysyi henkisesti etäisenä yhteisesta ajasta huolimatta. Vastaan tähän erään vanhan ystävän ja hengenheimolaisen teiniyden lopusta ja ”aikuisuuden” alusta. Mitään dramaattista ei tapahtunut, oli vain paljon kilometrejä välissä, tuli miehiä, lapsia, töitä jne. Hän on vielä olemassa joten kaikki on mahdollista.

Nyt tuuleen, vaan ei tuiskuun

Orvokki

Posted in

Jätä kommentti